Virtuocity: Northern Twilight Symphony

Tämän ostin taas "sika säkissä" tyylillä. Näytti sellaiselta josta voisin tykätä. Onhan tämä Virtuocityn toinen albumi suomalaista power metallia mutta vähän liian helposti sekottuu massaan. Hyvin soittavat ja ihan kelpo laulaja mutta jotenkin biisit ovat sellaista tasaista huttua eikä oikein mikään erotu joukosta. Biisit alkavat kyllä mukavan menevästi mutta siihen ne melkein sitten jäävätkin. Taustamusiikkina menee ja niin tätä joskus kuuntelenkin. Sanoituksetkin ovat todella yksinkertaiset ja kliseiset. Neoklassiseksi metalliksi tätä jossain haukutaan ja kai tämä sellaista sitten on mutta jotenkin liian tasapaksua. Kyllä tämä levyhyllyyni hyvin sopii mutta ei nouse kyllä mitenkään sieltä esille. Sääli sinällään kun kyllähän Jaron Sebastian Raven kitaraa osaa vinguttaa kuten videosta voitte todeta.

TOP-3 biisiä:Shaman beat, Paradise, Wheels Of Time


Levyltälainattua:
"Why, why I ever fall in love?"

Beto Vazquez Infinity: Beto Vazquez Infinity

Taisin ostaa tämän silloin kun Nightwishiin olin pahiten hurahtanut ja olin kuullut että levyllä laulaa Turunen. Rauhallista ja tunnelmallista goottiheviä vai miksi tätä osaisi sanoa. Aika kevyttä. Ei juurikaan särökitarat jyrise tai tuplabasarit pauku. Levyllä on yhtenäinen fantasia teemainen tarina ja kyllähän se ihan hyvin toimii. Huilut sun muut tuovat levylle mukavan siihen sopivan tunnelman. Levyllä laulaa kolme neitoa; Tarja Turunen (Ex-Nightwish), Candice Night (Blackmore's Night) ja Sabine Edelsbacher (Edenbridge) ja niiden lisäksi viimeisessä kappaleesa Fabio Lione (Rhapsody Of Fire). Viimeinen kappale onkin levyn menevin ja raskain biisi. Levyn kokonaisuus toimii hyvin. Kyllä Argentiinassakin osataan. Levyn kannet ovat muuten Etelä-Amerikan versiossa komeammat.

Tämän levyn myötä kasvoi mielenkiintoni Blackmore's Nightia kohtaan. Vielä en ikävä kyllä ole saanut aikaiseksi ostaa yhtään sen levyä mutta kyllä minä vielä joskus ostan. Candicen ääni on niin kaunis.

TOP-3 biisiä: Wizard, Sadness In The Night, The Battle Of The Past

Levyltälainattua:
"I'm waiting for death to knock on my door to release my pain.
My sadness in the night."



Tiesitkö: Levyllä paukuttaa rumpuja Stratovariuksesta tuttu Jörg Michael.

Irwin Goodman: Rentun ruusut

En tiedä miksi mutta yläaste aikoina halusin tämän Irwinin tupla-cd:llisen itselleni ja niin sen sitten ostinkin. Jotenkin olin tykästynyt Irwinin hauskoihin ralleihin. Nykyisin tätä ei enää paljon tule kuunneltua vaikaa kyllä Irwinin musiikki on vieläkin ihan kuunneltavaa. Ei ole aika paljon sitä syönyt. Ennen kaikkea helppoa kuunneltavaa ja sanoituksissa on sopivasti huumoria ja kritiikkiä yhteiskuntaa vastaan. Kokoelma on myös hyvin tehty ja mukana on kaikki Irwinin suositut hitit ja mukavasti kronologisessa järjestyksessä joten huomaa hyvin miten musiikki on vuosien varrella muuttunut. Kyllähän tämä tällaista iskelmää on mutta minä pidänkin jonkun verran nimenomaan vanhemmasta iskelmästä, silloin sentään soitettiin oikeilla soittimilla eikä kaikkea tehdä syntikalla niin kuin nyt. Ja tarinat on hauskempia eikä ylimääräisillä imelillä sanoilla maalattuja.
Pieni historiikkikin löytyy levyn kansista ja sekin on vain plussaa. Kaikin puolin siis hyvä ja kattava kokoelma.

TOP-3 biisiä: Haistakaa paska koko valtiovalta, Rentun ruusu, Kieltolaki

Levyltälainattua:
"Saanks mä sun aittahas tulla?
Sä oot kaunis kuin just leivottu rusinapulla."



Tiesitkö: Irwin Goodman oli ensimmäisiä suomalaisia artisteja, joka teki kappaleet itse eikä käyttänyt lainakappaleita.

Freedom Call: Eternity

En muista miksi tämän albumin ostin mutta muistan etten bändistä sitä ennen ollut kuullut juuri mitään. Otin siis riskin mutta kansienkin perusteella pystyy kyllä ennustamaan että kyseessä todennäköisesti on sellaista musiikkia josta pidän. Ja oikeassa olin. Freedom Call menee samaan kastiin Helloweenin ja Gamma Rayn kanssa. Saksalaista power metallia. Ja levyä tutkiessani huomasinkin että rumpujahan paukuttaa Dan Zimmermann (Gamma Ray). Pidän levyllä erityisesti koskettimista. Laulu on niin perinteistä saksalaista hevilaulantaa kuin mihin olen tottunutkin. Ei se haittaa mutta ei se mieleenkään jää. Levyn kansissa on lyhyt fantasiapainotteinen tarina joten sanoituksetkin voisivat ehkä liittyä siihen mutta en minä ainakaan mitään sellaista huomannut. Samoista asioista lauletaan kuin muutkin power metal bändit. Ritareista, unelmista, menetetystä rakkaudesta... Sanoitukset nyt yleensäkään ei tämän tyyppisessä musiikissa oikein iske. Kaikki on niin samanlaisia. Poikkeuksiakin on (Helloween, Sonata Arctica, Iron Maiden), mutta Freedom Call ei ikävä kyllä sellainen ole. Kyllä tätä levyä silloin tällöin tulee kuunneltua, lähinnä silloin kun ei niin jaksa keskittyä musiikin kuunteluun. Taustalla tämä mukavasti rullaa ilman sen suurempia miettimättä.

TOP-3 biisiä: Ages Of Power, Flame In The Night, Land of Light

Levyltälainattua:
"All alone I feel a silent pain
The dust of love it made me blind
No way to see
Can you see my bleeding heart?
Can you heal my heart?"



Tiesitkö: Bändissä soittanut Sascha Gerstner lähti bändistä ja sanoi ettei koskaan enää soita metallimusiikkia ja liittyi sitten myöhemmin kylläkin Helloweenin riveihin.

Musta Joutsen: Musta Joutsen

Tähän uuteen suomirock/pop bändiin tutustuin kun Soundi 2008 levyllä oli kappale Jossakin on vikaa ja se iski kyllä ensi kuulemalta meikäläisen tajuntaan. Sitten Soundista luin bändistä jutun ja kuuntelin MySpacesta pari biisiä lisää ja minut oli myyty. Innostuin jopa niin kovasti että ostin levyn heti samana päivänä kun se kaupan hyllylle ilmestyi. Harvinaista minulta. Yleensä en raaski ostaa levyjä ennen kuin ne ovat alennuksessa. Katriina Wiialan ääni on mukavan persoonallinen. Ei kuulosta miltään keijukaiselta tai idolsvoittajalta. Bändistä on sanottu myös että sen biisit olisivat synkkiä mutta siitä olen eri mieltä. Aiheet ovat rakkaudesta ja elämästä ja mukana on niitä ikävämpiäkin puolia mutta mukaan mahtuu myös iloisempia ralleja. Sanoituksista voisi tulla ehkä vähän mieleen jopa Maija Vilkkumaa mutta musiikki ja lauluääni on kyllä niin erilaista että siihen ne yhtäläisyydet jäävätkin. Ja vaikka biisinikkarina toimiikin mies (Toni Loimuneva) niin hyvin lyriikat sopivat Katriinan suuhun. Kyllä tällainen kyvyempi musiikkikin minuun uppoaa. Ei sitä aina tarvitse olla raskasta. Ja Nyt kun minua jätetään on kyllä yksi kauneimpia ja herkimpiä erobiisejä mitä tiedän. Kyllä odotukset on suuret tälle bändille jos jo esikoislevy kuulostaa näin hyvältä.

TOP-3 biisiä: Nyt kun minua jätetään, Tummat verhot, Menestyksen resepti

Levyltälainattua:
"Sanot että tää on nyt tässä, älä muista mua pahalla.
Sinun hetkesi mun elämässä, loppuu tällä tavalla.
Kukaan ei oo toiselle oma, hetken vain roikkuu mukana.
Vähän ehkä itseään lainaa, sitten poistuu kuvasta."



Tiesitkö: Katriina Wiiala on alias Miss K eli Stratovariukseen hetkeksi kiinnitetty laulaja.

Maija Vilkkumaa: Ei

Tämän levyn tietää varmaan kaikki jotka vähänkään seuraavat musiikkia tai julkisuutta. Maija Vilkkumaan myydyin levy jota hehkutettiin joka puolella silloin kun se julkaistiin. Itse ostin kuitenkin levyn vasta pari vuotta sen jälkeen alennuksesta vaikka Vilkkumaan muut levyt olinkin jo ostanut. Ja onhan tämä hyvä levy. Tarttuvia ja hyviä kappaleita. Nimikkobiisi on harmi kyllä melkein onnistuttu jo pilaamaan liiallisella radiosoitolla. Vilkkumaan selkeät ja arkiset lyriikat yhdistettynä persoonalliseen rockääneen toimivat erittäin hyvin. Enemmän kai Vilkkumaata pidetään naisille suunnattuna musiikkina mutta täytyy sanoa että kyllä se vetoaa hyvin miehiinkin. Tai ainakin minuun. Vaikka meno on levyllä välillä hyvinkin reipasta niin levyn päättää komeasti rauhallinen ja koskettava kappale Ei saa surettaa joka viittaa L.M. Montgomeryn Anna-kirjoihin. Levyn kansi on kyllä kaikkea muuta kuin hieno.

TOP-3 biisiä: Väärin, Lattia pestään, Kusipää

Levyltälainattua:
"Muil on niiden salaisuudet
mä en kuule niitä, mä en nää.
Joskus koetan sopeutua, avautua, kuunnelkaa mua
Se on säälittävää
Ne sanoo: Vaikeaa? Ahaa.
Ei susta huomaa."



Tiesitkö: Vilkkumaa lähti New Yorkiin kirjoittamaan lauluja tälle levylle.

Iron Maiden: Piece Of Mind

Pitäähän tämä levy olla jos vähänkään Iron Maidenista tykkää. Ehdottomasti legendaarisin Maiden-biisi The Trooper löytyy nimittäin juuri tältä levyltä. Ja onhan tämä kova levy muutenkin. Sanoitukset pyörivät taas erilaisissa historiallisissa tapahtumissa tai kirjallisuudessa. Sanoitukset ovatkin Iron Maidenin valttikortti menevän musiikin lisäksi. Ja hienot kansitaiteet. Tässä on kaikki mitä hyvässä perusheavyssä pitääkin olla. En malta odottaa kesän keikkaa kun tätä levyä kuuntelen. Ainoa pienoinen pettymys levyllä oli kappale Die with your boots on. Olin nimittäin ennen alkuperäistä kuullut sen Sonata Arctican versiona ja se on paljon nopeampi niin. Ei se kyllä mikään huono ole alkuperäisenäkään mutta silti.

TOP-3 biisiä: The Trooper, Flight Of Icarus, To Tame A Land

Levyltälainattua:
"You'll take my life, but I'll take yours too."

Kotipelto: Coldness

Koska pidän Stratovariuksesta ei varmaan yllätä että halusin myös tutustua Kotipellon soolouraan. Kyllähän tästä musiikista paistaa paljon läpi yhtäläisyydet Stratovariuksen musiikkiin. Vähän kevyempänä versiona tosin. Ei niin sooloilla kikkailua ja muutenkin suoraviivaisempaahan tämä on. Sanoitukset pyörivät tutuilla raiteilla elämästä ja sen tarkoituksesta. Ei mitään kovin nerokkaita oivalluksia. Jos tykkäsit Kotipellon äänestä Stratovariuksessa niin silloin kannattaa tähänkin tutustua. Levyn kansitaidetta täytyy vielä kehua. Ovat kyllä todella komeat. Ja levyn lopussa on sellainen rasittava äänen voimakkuuden nousu äärirajoille jota säikähtää melkein joka kerta. Herättää mukavasti jos sattuu nukahtamaan kesken levyn.

TOP-3 biisiä: Reasons, Take Me Away, Journey Back

Levyltälainattua:
"How did I reach this point where no bridges can be seen
To carry me to the promised golden lands
Instead I roam alone in waters not so clean
In the end I stand with empty hands."



Tiesitkö: Kotipelto on laulanut Karhuveljeni Kodaan suomeksi Phil Collinsin alkuperäisiä kappaleita.

Nattvindens Gråt: Chaos Without Theory

Tämä on toinen ja viimeinen Nattvindens Gråtin levy ja toisin kuin ensimmäinen niin tämä ei enää ole mikään tarina levy vaan kappaleiden aiheet vaihtelevat Faaraon kirouksesta, sadoeroottisen taiteen kautta mielen synkkiin syövereihin. Sanoitukset ei mitään erityisen hyviä ja musiikkikin on vähän liian hidastempoista minun makuuni. Doom metalliksi tätä kai voisi sanoa. Tosin puhtaasti laulettuna mikä on plussaa. Wilskan (Esim. Finntroll) ääni on kyllä komea. Levyn ostin ihan vaan mielenkiinnosta kun kyseessä on Tuomas Holopaisen ensimmäinen levyttänyt bändi jolla hän on mukana, eikä Nattvindens Gråtin levyjä taida enää kovin helposti mistään saadakaan. Eihän tätä bändiä kovin moni tiedäkään. Kyllä tätä silloin tällöin tulee kuunneltuakin ettei tämä ihan vain levyhyllyn koriste ole.

TOP-3 biisiä: Sethian Seal, Thelemite, Liquid Silent Dreams

Levyltälainattua:
"I'm searching... If only I could find an exit out of this misery..."

Aknestik: Vedenpaisumus

Tämä on Aknestikin viimeiseksi jäänyt levy eikä todellakaan mikään huono levy. Sääli että yhtye päätettiin kuopata. Aknestik on niitä harvoja suomalaisia pop/rock bändejä joista todella pidän. Tällä levyllä ei oikeastaan ole kuin yksi sellainen tuttu Aknestik biisi. Nimittäin Sadepäivä. Ehkä muutenkin olen liian vähän juuri tätä levyä kuunnellut. Musiikillisesti kulkee aikaisempien levyjen kanssa kyllä samoilla linjoilla. Kuten myös sanoitusten osalta. Rakkaudestahan tälläkin levyllä lauletaan. Pohjanmaa on kyllä hyvin esillä parissakin biisissä. Miksi siitä perushyvästä linjasta pitäisikään poiketa. Levyn kansitaide on otettu suoraan musiikkivideosta.

TOP-3 biisiä: Sadepäivä, Naapurin tyttö, Niin se tapahtui

Levyltälainattua:
"Oon yksinäisin yksinäisistä
mun puhetta ei kukaan ymmärrä."

Marilyn Manson: The Golden Age Of Grotesque

En ole koskaan oikein innostunut Marilyn Mansonista lähinnä sen takia kun tuntuu että sen ainoa tarkoitus on vain aiheuttaa pahennusta. Tämän levyn sain taas veljeni kaverilta ja pitäähän se nyt kuunnella millaista se Marilyn Manson sitten oikeasti on. Musiikki on hyvää. Sitä ei käy kieltäminen. Miksiköhän sitä nyt sanoisi. No heviä nyt noin karkeasti ottaen ainakin. Sellaista agressiivista joten sopii hyvin kuunneltavaksi silloin kun oikein kunnolla ketuttaa. Lyriikoista en oikein tolkkua ottanut. En jaksanut niihin tarpeeksi keskittyä. Kieltämättä täytyy myöntää että käsitykseni Marilyn Mansonin musiikista muuttui kun kuuntelin levyn. En ehkä lisää tule koskaan ostamaan mutta en inhoakaan. Edelleenkään en oikein Mansonin persoonasta oikein perusta mutta musiikkia ainakin osaa tehdä.

TOP-3 biisiä: The Golden Age Of Grotesque, Ka-Boom Ka-Boom, mOBSCENE

Levyltälainattua:
"When I said we
you know I meant me
and when I said sweet
I meant dirty (hey, hey)"



Tiesitkö: Bändin muidenkin jäsenten nimet on nimetty kaksiosaisesti joissa etunimi on joko tunnetun näyttelijän tai laulajan nimi ja sukunimi on taas jonkun murhaajan nimi.

Kaija Koo: Tinakenkätyttö...

Tämän levyn ostin Seinäjoen kirpputorilta ja muistan kuinka Matti ja Manninen naureskelivat kun tämän ostin mutta en antanut sen häiritä. Minä nyt vaan satun tykkäämään tästä. Tämä on se Kaija Koon levy jolta löytyy ehkä suurin hitti Kuka keksi rakkauden jälkeen. Nimittäin levyn nimikkobiisi Tinakenkätyttö. Se on sitä menevämpää Kaija Koota. On levyllä myös niitä rauhallisempia kappaleita, kuten Isä. Ja mahtuupa mukaan myös eräänlainen juomalaulukin Kaljaa pöytään.

TOP-3 biisiä: Tinakenkätyttö, Aino, Kaljaa pöytään

Levyltälainattua:
"Kantakaa sitä kaljaa pöytään taas
elämänjanoa vaahtosammuttamaan.
Kaveri jota Jope kävi kuristelemaan
lähti elämästä tästä pois huristelemaan.
Ra-ra-rai-rai-rai, tuuli pois sen vei.
Elämä on elämää, huh-hah-hei."



Tiesitkö: Levyn kitarat soittaa Anssi Kela