En muista miksi tämän albumin ostin mutta muistan etten bändistä sitä ennen ollut kuullut juuri mitään. Otin siis riskin mutta kansienkin perusteella pystyy kyllä ennustamaan että kyseessä todennäköisesti on sellaista musiikkia josta pidän. Ja oikeassa olin. Freedom Call menee samaan kastiin Helloweenin ja Gamma Rayn kanssa. Saksalaista power metallia. Ja levyä tutkiessani huomasinkin että rumpujahan paukuttaa Dan Zimmermann (Gamma Ray). Pidän levyllä erityisesti koskettimista. Laulu on niin perinteistä saksalaista hevilaulantaa kuin mihin olen tottunutkin. Ei se haittaa mutta ei se mieleenkään jää. Levyn kansissa on lyhyt fantasiapainotteinen tarina joten sanoituksetkin voisivat ehkä liittyä siihen mutta en minä ainakaan mitään sellaista huomannut. Samoista asioista lauletaan kuin muutkin power metal bändit. Ritareista, unelmista, menetetystä rakkaudesta... Sanoitukset nyt yleensäkään ei tämän tyyppisessä musiikissa oikein iske. Kaikki on niin samanlaisia. Poikkeuksiakin on (Helloween, Sonata Arctica, Iron Maiden), mutta Freedom Call ei ikävä kyllä sellainen ole. Kyllä tätä levyä silloin tällöin tulee kuunneltua, lähinnä silloin kun ei niin jaksa keskittyä musiikin kuunteluun. Taustalla tämä mukavasti rullaa ilman sen suurempia miettimättä.
TOP-3 biisiä: Ages Of Power, Flame In The Night, Land of Light
Levyltälainattua:
"All alone I feel a silent pain
The dust of love it made me blind
No way to see
Can you see my bleeding heart?
Can you heal my heart?"
Tiesitkö: Bändissä soittanut Sascha Gerstner lähti bändistä ja sanoi ettei koskaan enää soita metallimusiikkia ja liittyi sitten myöhemmin kylläkin Helloweenin riveihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti