Irlantilaista kansansävelmää parhaimmillaan. Tämä on bändin viimeiseksi jäänyt levy eikä kyllä huono tämäkään vaikka laulajana ei olekaan Shane MacGowania. Kappaleet ovat mukaansa nappaavia ja niitä kuin huomaamattaan jää hyräilemään. Sanoituksetkin ovat hyvät ja kertovat elävästä elämästä niin niitä elämän kauniita kuin myös niitä nurjia puolia. Yleisesti ottaen levyn tunnelma on kuitenkin sellaista iloista ja harmitonta rallattelua. Soittimia löytyy myöskin laidasta laitaan ja sehän tässä viehättääkin. Tässä sen näkee miten ei tarvitse olla särökitaroita ja tuplabasareita että saadaan reipas meininki aikaiseksi. The Pogues on sellainen johon kiinnostuin nopeasti jo ensikuulemalta ja jonka musiikki kuulostaa vaan joka kerta paremmalta mitä enemmän kuuntelee. Ja uskoisin että livenä olisi vieläkin parempaa.
TOP-3 biisiä: How Come, Tosspint, Living in a world without her
Levyltälainattua:
"She's a saint, she's a clown
Picks me up when I'm down"
2 kommenttia:
Hehee, ihan kuin joku olisi ottanut tehosekoittimen ja myllynnyt irkkusoittimia, Rolling Stonesin alkutuotantoa, Beach Boysien leppoisuuden ja Bob Dylania sekaisin hauskaksi mössöksi. Letkeätä kesämusiikkia.
Mielenkiinnolla odotinkin sinun kommentteja tästä. Jotenkin arvelin että voisit jopa vähän vaikka tykätäkin. Ja hauskan vertauksen taas keksit.
Lähetä kommentti